Olen kulkenut puutarhassa lemmikkikuppini kanssa. Yksi sellainen löytyi jopa kasvihuoneesta. Mitä lie olin ryhtynyt värkkäämään, kastelmaan ja kohentamaan ja sinne oli sitten myös kuppini unohtunut. Taas kerran.
Mutta minkäs teet.
Puutarhassa aukeaa kukkaan joka päivä uusia ihanuuksia.
Niitä on ihailtava läheltä...
...ja kaukaa.
Tontin reunalta löytyi valkoinen lemmikki. Siitäkin piti saada kuva.
Ystävättäreni kävi poikansa kanssa meillä. Se oli loistava syy leipoa uusista raparpereista ja (pakaste)mansikoista piirakkaa. Lemmikkikupitkin pääsivät taas käyttöön.
Kovin ihmeellistä kattausta ei kolmen pojan vesselin kanssa tehty, mutta mukava kahvihetki kuitenkin vietettiin.
Omenapuut ovat avautumassa.
Olen asettanut korituolin omenapuun alle odottamaan kukkameren puhkeamista!
Sieltä käsin aion ihastella sinistä taivasta ja valkoisia ihanuuksia!
rakkaudElla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti