Joulukuun 12. päivä!

Valittelin Facebookissa, etten ole täksi jouluksi tehnyt itse joulukortteja - en edes teettänyt poikien joulukuvasta kortteja - itse asiassa poikien joulukuvakin on ottamatta!!! No, joulukertomukset nukkekavalkadi on valmistunut ja jotain pientä sen rinnalla.

Onneksi minulla on askartelusta innostunut poika. Tai innostuu, kun sopiva aihe keksitään. Kerhokavereille ja tädeille syntyi eilen pikkuveljen päiväunien aikana Angry Birds joulukortteja. 

Nämä ovat pitkälti 5v. poikani luomuksia. Minä autoin kimalteen ja pienten silmien liimaamisessa ja toimin kirjurina. Linnut ovat hänen käsialaansa. Ideointi toimi hyvässä yhteistyössä. Hyvin poika näyttää hahmot tuntevan ja mielekästä tekemistä oli! :-)

Tässä vielä Tampereen Voimistelijoiden joulunäytöksestä video. Poikani voimistelee Pullonokat-ryhmässä (Taito 1). Lupasin kummeille ja mummuille, että jaan sitä tätä kautta. Poikani on toinen vasemmasta reunasta.

Joulujuhlat jatkuvat huomenna, torstaina ja sunnuntaina. 

Ihania juolujuhlia!

Joulukuun 10. päivä!

Keisari Augustukselta kävi käsky, että koko maa oli verolle pantava. 

Niinpä Joosefkin pakkasi matkalle tarvittavat tavarat mukaan. Matkaan lähti myös hänen kihlattunsa Maria, jonka laskettuaika oli jo lähellä. Matka tehtiin ehkä aasilla, ehkä kävellen. Välillä pysähdyttiin syömään omia eväitä ja täyttämään vesileilejä. Myös aasi tarvitsi ruokaa ja juomaa. Yön suojana saattoi välillä olla pelkkä tähtitaivas. Matkalaisia oli varmasti paljon, sillä kaikki olivat matkalla ilmoittautumaan verokirjoihin.

Uusia nukkeja olen tehnyt. Nyt niitä on kaikkiaan 11 kpl. Keisari Augusta en sentään tehnyt.Keisarin kunniaksi kuitenkin tässä kuva amaryliksestä. Se on mielestäni jotenkin majesteetillinen :-)

Tämä viikko on vierähtänyt vierailujen merkeissä. Ihana pieni kummipoikanikin (10kk) kävi meitä tervehtimässä, äitinsä kanssa toki. Huomenna alkaa joulujuhlallisuuksien viikko. Isompi pojista osallistuu voimistelunäytökseen 1400 muun lapsen ja nuoren voimistelinjan kanssa. Äidin sitten täytyy katsoa, että poika on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Täytyy myöntää, että kyllä, äitiä jännittää!

Huomenna syttyykin jo 3. kynttilä! 

Mukavaa, jouluista sunnutaita!

Joulukuun 5. päivä!

Joosef on jäänyt Marian varjoon, sivusta seuraajan rooliin. Kirkkotaiteessa hänet on joskus kuvattu vanhaksi, hieman hajamielisen näköiseksi papparaiseksi. Sellainen hän ei kuitenkaan välttämättä ollut. Vanhempi hän toki Mariaa oli, kuten tapana aviotuvilla pareilla oli. Mutta Joosef oli myös viisas mies. Kuultuaan, että Maria oli raskaana, päätti hän purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa. Unessa hän näki kuitenkin enkelin, joka kertoi syntyvän lapsen alkuperän ja nimen, joka pojalle tuli antaa. Toisen kerran enkeli ilmestyi unessa kehottaen häntä pakenemaan Egyptiin perheineen. Joosef vaikuttaa olleen mies, joka ei epäröinyt toimia perheensä parhaaksi.

Minun Joosef on vaatimaton, korkeintaan keski-ikäinen mies. Hänellä on parta, kuten juutalaiseen kulttuurin kuului. Vaaleansinisen vaatetuksen hän sai Marian vaaleanpunaisen vaatetuksen vastapariksi.

Tämän päivän askarteluna oli lippunauha. Valmiit lipunaihiot olivat minulla jemmassa ja nyt oli hyvä hetki leikata ja liimata niistä lippunauha. Ripustin sen keittiön naulakkoon odottamaan, että se pääsisi kuusta koristamaan.

Ensi kertaan!!

Joulukuun 4. päivä!

Kun enkeli oli  ilmestynyt Marialle, kertoi hän myös samalla Marian vanhemman sukulaisenkin olevan raskaana. Sakarias ja Elisabet olivat odottaneet lasta kauan, niin kauan, että Elisabetia pidettiin jo hedelmättömänä. Kuvaus naisten kohtaamisesta on erityisen kaunis. Kun Elisabet kuuli Marian saapuneen taloonsa, hypähti lapsi hänen kohdussaan. Tuo lapsi oli poika, tuleva Johannes Kastaja.

Tein Elisabetista vanhemman naisen, hieman totisen ja pidättyvämmän, elämässään usean kerran jo pettyneen. Lopulta hän kuitenkin koki äitiyden ilon. Elisabetin hiukset tein harmaan eri sävyillä. Käytin mm. Novitan Puro lankaa, josta poimin herkullisimmat harmaan sävyt.

 Joulu etenee meillä pienin askelin.Viikonloppu on kulunut kotoisissa merkeissä. Pitkästä aikaa miehelläni ei ollut ylimääräistä toimintaa viikonloppuna, joten vietimme ajan tiiviisti perheen parissa. Olen ommellut punaruutuisia tyynynpäällisiä ja mallaillut kuhunkin huoneeseen sopivia jouluverhoja. Ne nimittäin pitää miettiä uudelleen, koska vaihdoimme huonejärjestystä elokuulla. Makuuhuoneiden käyttötarkoitukset ja värimaailmat ovat jonkin verran muuttuneet.

Pojilla on myös omat näkemyksensä "joulukoristelusta". Se ei aina mene ihan yksiin oman makuni kanssa, mutta minkäs teet. Pojat ovat poikia ja tämä on heidänkin kotinsa. En aio stressata, täydellisyys on kotoamme kaukana.  Mutta elämä on nyt! :-)

Tänään oli aika sytyttää toinen adventtikynttilä. Pihalla satoi vettä. Kunpa saisimme pian maan valkeaksi!!!

Sitä odotellessa: Voimia Tulevaan Viikkoon!!!

Joulukuun 2. päivä

Joulua ei olisi tullut ilman Mariaa.

Maria on todennäköisesti maailman historia tunnetuin nainen. Hänet valittiin Jumalan pojan synnyttäjäksi ja enkeli ilmestyi hänelle. Maria suostui tähän vaativaan tehtävään. "Tapahtukoon minulle niin kuin sanot". 

Nuorena naisena hän asetti itsensä, maineensa ja jopa henkensä alttiiksi. Aviottoman lapsen synnyttyjälle ei kunnian kukot laulaneet. Kaikesta tapahtuneesta hämmentyneenä hän lähti vanhemman serkkunsa, Elisabetin luo.

Marian tein samaan tapaan kuin enkelin. Puin hänet vaaleanpunaiseen, kun ajattelin Marian nuoruutta ja viattomuutta.Yleensä Maria kuvataan pää peitettynä, mutta mielestäni hiukset onnistuivat sen verran hyvin, etten halunnut peittää niitä. Niinpä Maria sai hartioilleen käärityn liinan.

Vaaleanpunainen atsalea kukkii joulukukkien rinnalla. Sain tämän iihanan kukan mieheltäni arkea piristimään jokin aika sitten. Erityisesti se on ollut kissamme makuun...

Huomiseen!

Joulukuun 1. päivä!!!

Joulun odotus alkaa enkelistä. 

Enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja kertoi hänelle suuren uutisen. Messias, Immanuel oli vihdoin tuleva maanpäälle.

Tämä enkeli Gabriel on syntynyt vanusta, valkoisesta lakanakankaasta, joulunauhoista, askartelu silmistä, neulelangoista ja "tietenkin" sukkahousuista.Selässä olevat siivet ovat vahvasta askarteluhuovasta ja kimalleliimasta. Tämä taivaallinen kaveri on kokonaisuudessaan 65-70cm korkea, josta nuken osuus on noin 50cm. Sen runkona on keppi ja nukkea voi käyttää nukketeatterissa. Tarkoituksenani on tehdä koko jouluevankeliumin hahmot....! Muutama on valmiina, mutta vielä riittää siis askartelua kaiken muun jouluisen puuhan ohella.

Joulun tunnelman luomiseen kuuluvat tietysti myös kukat. Tämä arabian vanha kannu on uusi kierrätyslöytöni. Se oli mielestäni juuri sopiva hyasintille. Juurelle laitoin sammalta, mummolani vanhalta leikkipaikkakiveltä kerättyä. Mietin, että lisäänkö vaalean tai kultaisen rusetin, mutta jätin ilman. Jouluverhot pitäisi laittaa, olohuoneseen voisi tulla punaisempi, lämpöisempi tunnelma. 

Ihanaa alkanutta Joulukuuta!

Pipariksi mennyt viikko (Nams!)

Meillä ollaan oltu toipilaina jo melko pitkään. Välillä vähän kuumeillaan, sitten taas parannutaan ja vähän köhäillään kohta. Niinpä pikkutoipilaille täytyi välillä keksiä jo jotain mukavaa tekemistä. Onneksi pakastimessa oli paketillinen piparitaikinaa. 

Pojat innoistuivat piparien  leipomisesta kovasti. Isommalta kauliminen onnistui jo yllättävän hyvin.

Pipareista tuli syksyinen metsä asukkeineen. Tässä osa leipomuksista. Tärkeintä ei ollut piparien täydellinen muoto vaan mukava leipominen ja yhdessä tekeminen. Ja kyllä piparit katosivat melko nopeasti parempiin suihin... :-)

Lisää pipareita tehdään viimeistään adventin aikoihin. 

Tänä iltana lepäillään ja nautiskellaan. Ulos sytyttelin syksyn ensimmäiset kynttilät. 

Levollista lauantaita!

Häivähdys purppuraa

Ruusut ovat edelleen kauniita - tosin hieman eri tavalla kuin keskikesällä! 

Upean purppuraisena hohtaa nyt juhannusruusu. Se on rakkain ruusuistani, koska se kukki ensikerran pihassamme nuorimman pojan syntymäpäivänä. 

Valamonruusun lehdet ovat jotenkin rupuiset, mutta sillä on upeat kiulukat.

Pohjantähden varret ovat kauniin purppuraiset ja sen lehdistö on edelleen vehreää. Syksyn keltaisävyisessä luonnossa tuo lähes violetti varsi tulee nyt erityisesti esiin. 

Koivuangervorivistö hohtaa pengerryksessä. Tämä vähääntyytyvä pieni pensas ilahduttaa nyt kauniilla syysvärillä. 

Nämä kurjenkellokaksoset ovat päättäneet uhmata syksyä ja jatkavat itsepäisesti kukkimista. Niiden liilat kukat loistavat nyt oranssien lehtien keskellä.

Pihaa haravoidessa tänään listasin mielessäni kaikkea kivaa, mitä ensi keväänä pitäisi taas tehdä. Joka kesä on jotakin jäänyt tekemättä ja talven aikana ehtii keksimään uusiakin projekteja. Nyt taitaa kuitenkin suurimmat projektit olla valmiina. Ensi kesänä pitäisi viimeistellä ja parannella kivetyksiä ja reunustuksia.

Vähitellen ajatukset käyvät kohti joulua. Ihanaa suunnittelua, valmistelua ja odotusta siis tiedossa! 

Aurinkoista viikonloppua!

Pieniä muutoksia

Syksylläkin koti voi kaivata jotakin uutta - tai sitten vanhojen tavaroiden uudelleen järjestelyä.

Keittiön seinä on saanut uuden hyllykön. Tämä on Ikean tuote. Etsiskelin jonkin aikaa sopivaa vanhaa lautashyllyä, mutta annoin periksi ja ostin tämän. Ehkä se jossakin vaiheessa vaihtuu vanhemmaksi, saa nähdä. Hyllyille asettelin vanhat kirpparilta ostetut puurasiat, uudet lyhtytalot ja ystävältä saadun taulun. Koukkuihin laitoin sitten syksyisempää tai vähän jo ripauksen jouluun viittaavaa koristusta. Puuenkeleitä ja pajusta tehdyn sydämen, johon viime jouluna pujottelin valot. Nyt se saa antaa turvallista tunnelmavaloa pimeneviin iltoihin. 

Entinen esikoisen huone on muuttunut musiikki/työ/vierashuoneeksi. Eniten tätä huonetta käyttää nykyään mieheni, jonka iso valkoinen sähköpiano on ikkunan vastaisella seinällä (ei näy kuvassa). Hänen kirjansa ja etätyöpisteensä ovat täällä. Aluksi yritin huoneesta enemmän valkoista, mutta mitä enemmän vaaleita tekstiilejä (kuten valkoinen matto ja valkoinen päiväpeitto) huoneessa oli, sitä näkyvämmäksi takaseinän tehosteraidat tulivat. Nyt huomaan, että kukikas päiväpeitto vie katseita seinästä. Muu saa olla hillitympää. Seinillä on vanhoja karttoja. Työpöytänä on klaffilipasto ja vanha tuoli. Läppäri piiloutuu tarvittaessa näppärästi lipaston uumeniin. Huoneen tunnelma on rauhoittava ja rentouttava. Ikkunan alla on mieheni "ikivanha" ensimmäinen sähköpiano, joka on nyt lasten käytössä. Välillä hyvin kovassakin sellaisessa...

Tässä vielä kuva pihan viimeisimmistä kukkijoista, oranssista daaliasta, joka kukoisti vielä pari viikkoa sitten. Eilen kaivelin daalian juurakoita ylös maasta ja laitoin niitä purkkeihin kellariin odottamaan ensi kevättä ja uutta kukoistusta. En ole erityisesti oranssin ystävä, mutta ei tästä voi olla pitämättä varsinkaan näin synkkänä ja sumuisena päivänä.

Nyt kupponen kuumaa kahvia ja pala suklaata - ja villasukat jalkaan! 

Niin, ja jos vaikka sytyttäisi kynttilän...

Rentouttavaa Sunnuntai-iltaa!

Syystunnelmia

Syksy on jo tosi pitkällä!

Nyt oli hyvä hetki laittaa talon etuosaa syys/talvikuntoon. 

Tosin pikku kätöset tulivat innokkaasti taas tutkimaan äidin "asetelmia"...

Sieniaika taitaa olla jo ohi, mutta tässä kuva äitini sienisaaliista parin viikon takaa. Tai yhdestä niistä, hän kun viihtyy metsässä. Minä jätän suosiolla sienestämisen sekä sienien syömisen muille...

Viime viikonloppuna tyhjensin kasvihuoneen. Vielä raakileeksi jääneet tomaatit kypsyvät sisällä pimeässä. Ne siis kannattaa kerätä talteen.

Eräänä aamuna auton tuulilasissa oli jo jäätä.

Tuunelmallista syksyä, ensilunta odotellessa...!

Ehostusta

Olen aloittanut kaksi uutta harrastusta. Ensimmäinen on italianopiskelu ja toinen entisöinti/tuunauskurssi. Molemmat ovat hauskoja ja myös haastavia harrastuksia.

Olen aloittanut entisöinti/tuunauskurssilla vanhojen tuolien ehostamisen.Minun tuolini ovat kaksi etummaista, talonpoikaisrokokoon tyyppiset. Olen saanut ne mieheltäni muutama vuosi sitten äitienpäivälahjaksi. 

Työ tehdään vanhan ehdoilla ja samantapaisilla menetelmillä. Tuolit ovat muutoin hyvässä kunnossa, mutta toinen istuin on rikki. Päällystän myös molemmat istuimet uudella kankaalla.

Tuolin sisältä löytyi kerrostumia eri aikakausilta ja aidot luonnon täytteet. Samantapaista täytettä laitetaan sitten vähän lisääkin, nykyajan istuinmukavuutta lisäämään. Edessä on siis mukava "rojekti". Ja mielessä siintää jo uusiakin, vaikkei tämäkään ole läheskään valmis!

Tässä kuva krasseista, joka on keväällä eksynyt orvokintaimien joukossa "väärään" kukkapenkkiin. Se on kiemurrellut ja kasvanut kuin varkain koko kesän varjossa hortensioiden välissä. Nyt krassi kuitenkin on upeimmillaan. Se loistaa viimeisten kesäkukkien joukossa ja luo mielenkiintoisen kontrastin herkän hortensian kanssa. Olen nyt iloinen, etten kitkenyt sitä kesän kuluessa pois.

Puutarha voi siis yllättää puutarhurin!!!

Lokakuu alkoi aurinkoisissa merkeissä! Toivottavasti tälläisiä päiviä tulee vielä useita ttänä syksynä!!!

Syysistutuksia

Syksylläkin voi istuttaa.

Näitä sipuleita kätkin maahan kevättä odottelemaan - mikäli myyrät eivät maistele niitä talven aikana.

Isoveli innostui leikkipuistosta löytämästänsä tammenterhosta. Se piti ehdottomasti istuttaa ja mieluiten heti. Kylpyhuoneen lattialle laitettiin vähän sanomalehtiä ja sitten alettiin hommiin.

Tammenterho päätyi vaaleansiniseen ruukkuun. Samalla istutin yhden pelargonianverson lisää... Tämä yksilö päätynee ystävättärelle.

Nämä krysanteemit ovat jaksaneet hehkua etupihalla jo useamman viikon, sateestakin huolimatta. 

Leppoisaa lauantaita! 

Keittiön kaunotar

Sain ystävättäreltä aivan ihanan puusohvan keittiöön!

Se on vanha ja elämää nähnyt - ja nämä pyöreät 150 vuotta elämää näkyvät sohvassa. Mutta saavat minun puolestani näkyäkin. En aio maalata tai korjata sohvaa. Siinä on nimittäin vielä vanha alkuperäinen maali - no myönnetään, että vähän lohjenneena, mutta kuitenkin. Vanha huonekalu on aina arvokkaampi alkuperäisessä kunnossa ja vanhan huonekalun arvoa nostaa vain vanhan mukaan tehty entisöinti. Valkoinen "vanhan näköiseksi" sutaistu maalikerros saattaa valitettavasti jopa pilata vanhan huonekalun.

Sohva siis sijaitsee keittiössä ja voitte uskoa, että meidän vauhtiveljekset saattavat saada siihen aikaiseksi muutaman kolosen lisää. Sohvaa kuitenkin arvostetaan, sillä se on suunnilleen isoisän isoisän ajoilta.

Tämä sohva kaunokainen inspiroi myös uusiin syksyverhoihin. Sävyt ovat tummempia, ehkäpä tuon puusohvan ansiosta. 

Tästä  kankaasta olisi ihana saada myös tyynyt puusohvalle ja jokin pellavan värinen peite nykyisen tilalle. Tosin peitteen tulisi olla helposti pestävä...

Keräisin ulkoa katkenneita, syksyisiä  kukkia vielä sisälle ilostuttamaan. 

Varsinkin tuo dahlia on kuin pieni aurinko. 

Auringon pilkahduksia torstai-päivääsi!

Syys

Se on nyt syksy!

Kyllä, niin se nyt on.

Tässä todistusaineistoa:

Punainen pelargonia näyttää kuitenkin vasta nyt pääsevän  kukinnassa vauhtiin!

Terassille olen nostanut joitakin talvisempia lyhtyjä, mutta kynttilöitä en ole vielä poltellut. 

Kyllä niidenkin aika pian tulee!

RAIKASTA SUNNUNTAITA!

Mummolassa

Pienet miehet lähtivät mummolaan. Pienempi lähti kaupunkimummolaan yhdeksi yöksi ja isompi maalle useammaksi päiväksi, hirvimetsään kuulema.


Nyt on aikaa siis vanhemmilla hieman hengähtää. Poikien mummolareissujen kunniaksi laitan tähän tunnelmia kuluneelta kesältä mummolastamme, Antilasta Satakunnasta.


Mummolasta minulle ensin tulee mieleen puut ja metsä. Metsä on tärkeä, sillä talous on pitkälti pyörinyt isoisäni metsätyötienesteillä, pirtti on lämminnyt oman metsän puilla ja taatani lempiharrastus oli metsästys. Mummuni sen sijaan haaveili elämästä kaupungissa.

Nyt me olemme vuorostamme siirtyneet metsän käyttäjiksi. Kotimme iso takka ja myös puuhella lämpiävät mummulan metsän puilla.

Mummulan pihapiiriä ympäröivillä peltojen pientareilla kasvaa monenlaisia luonnon kukkia. Nämä koiranputket kukoistivat juhannuksena.

Pelloilla ja pientareilla hyppii, pomppii, luikertelee ja suriree ja pörisee jos jonkinlaista ötökkää, mitkä pieni "eläintutkija" ottaa haltuunsa haavilla.

Vanha mummulan pihapiiri on erityisesti isomman pojan mieleen. Tässä molemmat pojat hiekkakasalla.

Vaari ja isä nikkaroivat kesällä päivässä tämän aluksen, pääosin kierrätystavarasta. Pohjana on isoisoisän vanha ruuhi.

 Ensi kesänä vuorossa on paatin maalaus ja pojat - oletettavasti - haluavat osallistua työhön.

Mummolan kostea aamu, kahvin tuoksu ja lintujen laulu... kesän ihania hetkiä!