Leikittäiskö jotain?

Kerhot ja muut harrasteet ovat tältä keväältä ohi. Nyt ollaan pitkälti "vain" kotona. 

Sunnuntai-iltana isoveli (5v.) ideoi autotallissa avaruusraketin. Se sisältää mm. moottorin, istuimen turvavöillä, ohjaimia ja ajo- tai pitäisikö sanoa lentotietokoneen. Myös kypärä on tärkeä osa turvallista avaruusmatkustusta.

 

Tässä kuvassa raketilla matkailee pikkuveli.

Isoveli itse päätyi leikkimään aktiivipoikaa, Tatun ja Patun innoittamana.

Maanantaina satoi vettä ja piti keksiä jotain kivaa tekemistä....

Niinpä kannoimme kaikki legot olohuoneeseen ja rakensimme koko päivän legolinnaa! Kyllä voi olla hauskaa tuo rakentaminen aikuisellekin, varsikin kun tilaa ja aikaa! Legot ovat osittain isännän peruja, siis noin 30-vuotiaita, osittain kirpputorilta ja osittain uutena ostettuja. 

Tämän päivän ohjelmasta vastasi pieni samakko. 

Äiti oli tiukkana, eikä suostunut ottamaan "Kurnua" sisätiloihin hoitoon!

No, onneksi säät ovat nyt ihanasti lämpenevään päin! 

Pihapiiri tarjoaa pienille pojille paljon tutkittavaa ja seikkailtavaa!

Metsäretkellä

Teimme torstaina mummun ja poikien kanssa eväsretken mummulan metsämaille. 

Jos on keväinen puutarha kaunis, niin on kyllä keväinen metsäkin upea!!!

Aamupäivän aurinko lämmitti ihanasti. Keväisessä metsässä on valoisaa.

Varovasti kurkittiin, mitä joessa uiskentelee.

Kovin kauaksi ei aina tarvitse lähteä. Metsät ovat täynnä elämyksiä   

Tervemenoa metsään!!!

Tuulen viemää

Omenapuun kukat ovat juuri avautumaisillaan. 

Mielestäni omenapuun kukat ja nuput ovat jotakin aivan käsittämättömän kaunista. 

Onneksi kukat vielä ovat pääosin nupullaan, sillä tällaisella kovalla tuulella ei juuri pölyttäjäpörriäisiä näy.

Päärynäpuumme on ollut kukassa jo muutaman päivän. 

Toivottavasti se sai viikonlopun kauniina päivinä paljon kyläilijöitä terälehdilleen.

Punaisen sävyt voimistuvat puutarhassa. 

Särkynytsydän ja pikkusydän ovat jo kukassa. 

Pikkusydän jatkaakin kukintaa ahkerasti lähes koko kesän. 

Tämän hetken punainen herkku on raparperi.

Se on varsinaista lähiruokaa, terassin vierestä poimittuna.

  Leppoisampia kesätuulia odotellessa tein muutaman pöytäliinapainon terassin pöydälle. 

 Olen haaveillut meren hiomista, sileistä kivistä tehdyistä pöytäliinanpainoista. 

En kuitenkaan ottanut esille matkoilta tuomiani kiviä, sillä ne vilahtaisivat nopeasti poikien leikkeihin aarrekiviksi. Painojen materiaalin täytyy siis olla jotakin riittävän arkista ja vähän "tylsää". Taas kerran katseltuani pilttipurkkien kauniita ruutukansia sain ajatuksen kokeilla näitä. Verhoklipsit sujahtivat mukavasti purkinkannen reunan yli ja pieni reunus pitää kiinnikkeen paikoillaan. Ideaa voisi jatkokehittää tekemällä reiän kanteen ja tekemällä vaikkapa kauniimman kiinnikkeen rautalangasta ja helmistä. Myös kannen toista puolta voisi tuunata, mutta verhoklipsin kanssa se ei pyörähdä näkyviin. Tämä kuitenkin riitti tällä kertaa. 

Valmista tuli hyvin nopeasti :-)

...Mutta aivan tällaisellä kovalla tuulella eivät nämä pöytäliinan painot riitä...

...joten  leppoisampia kesätuulia odotellessa!

Sinisiä ja suklaisia löytöjä

Sade on ihan hyvä asia, mutta nyt voisin ottaa jo takaisin kauniit ja lämpöiset säät. Erityisesti tuuli voisi nyt pikkuhiljaa tyyntyä! Kostea kevätkoleus menee luihin ja ytimiin, eikä enää tahtoisi pukeutua paksusti. 

Kasvihuone seisoo valmiina, mutta kaikki kasvit eivät siellä vielä ole. Osa on. Siinä olisi viikonlopuksi tekemistä, mutta myös muuta ohjelmaa on tiedossa, kuten telinevoimistelunäytös, joten saa nähdä ehditäänkö. Yritetään kuitenkin...

Kuvassa kevätkaihonkukka. Ne kukkivat juuri nyt parhaimmillaan.




Kirpparilta olen tällä viikolla bongannut lähinnä isommalle pojalle kesävarusteita. Mutta itsellekin löytyi taas jotakin kivaa...

Perhosaiheisia kynttilänjalkoja mietin yön yli. Sitten niiden ihanuus voitti ja ne oli käytävä hakemassa. Onneksi ne olivat vielä myytävänä. Kuva vaan ei tee niille oikeutta. Siniruudullinen "mummolahenkinen" peltitarjotin oli myös kiva löytö. Sille tulee kesän kuluessa varmasti paljon käyttöä.

Kaapista löytyi vielä (joululta jäänyttä!!!) sinistä suklaata... Sillä oli kiva palkita itsensä siivouksen jälkeen  :-) 

Lämpöistä viikonloppua odotellessa!

Minimaailma

Innoistuin erään lastenlehden innoittamana värkkäämään minikokoista, leikittävää maatilaa. Lehden mukana tuli vinkkejä sekä joitakin eläinhahmojen aihioita. Tämä oli oikein hauskaa sadepäivän hommaa. Minimaailmaa olisi voinut jatkaa ja hioa loputtoman pitkälle, mutta tällaista syntyi nyt tällä kertaa.

Sovelsin lehden mallista ihan omanlaiseni. Suurin osa askartelumateriaaleista on kierrätyskamaa kuten pahvilaatikoita, mainoslehtisiä, jäätelötikkuja. Lisäsin maatilaan mielestäni sopivan tuulimyllyn, vaikka se onkin jokin valmis matkamuisto. 

 Hevosen ja aasin tallin "maalipinta" on lehdestä leikattu maalatun seinän kuva. 

Traktoritalli syntyi jäätelöpaketista. Siellä on menossa rengasremontti. Mukaan pääsi myös aiemmin askartelemamme linnunpönttö, nyt kalkkunan asuttamana. Kaivossa ja kanien juomakupissa välkehtii "vesi". 

Tuohon "laitumeen en ole kovin tyytyväinen, mutta tulipa sellainenkin tehtyä. Nyt uudella nurmella varustettuna, siis sekä paperisella että oikealla ruoholla. Postilaatikko on oma suosikkini. Se oli hauska tehdä, vaikka kansi kuivuikin hieman kieroon. Siinä on meidän perheen nimikin.

Ja ei kun leikkimään!!!

Sateen jälkeen

Sateestakin voi nauttia! 

Kasvit ovat riehaantuneet lämpimän jakson jälkeisestä sateesta 

ja riehaantuneet kasvuun. 

Meillä on ollut touhukas viikonloppu. Eilen koottiin kasvihuonetta, mutta vieläkin jäi tekemistä. 

Isäntä ahersi pohjatöitä ja minä tutustuin jakoavaimeen.

Kasvihuoneesta varmasti lisää myöhemmin.

Tänään on muskarin kevätjuhla. Teemana on merirosvojen aarteenetsintä. Sitä varten tein pojalle merirosvohousut. Silmälappu vielä vain uupuu... 

Rentouttavaa sunnuntaita!!

Kiitoskukkia

Toukokuu on lapsiperheissä kiireistä aikaa. Harrastusten ja kerhojen kevätjuhlat vietetään ennen lukuvuoden loppua. Harrastusten vetäjiä ja kerhotätejä olisi myös kiva muistaa. 

Olen huono keksimään lahjoja enkä tunne kerhotätejä kovin syvällisesti, saati tietäisin mistä he oikeasti pitävät. Mutta jotenkin halusin heitä muistaa ja kiittää arvokkaasta työstä...

 

Joten ajattelin ostaa jotakin sellaista, mistä itsekin pitäisin - eli kesäkukkia, jotka ilahduttaisivat kukillaan mahdollisimman pitkään. Päädyin suloisiin riippapetunioihin. Asuivatpa tädit kerrostalossa, rivitalossa tai omakotitalossa, sopii tuo kukka amppeliin joka tapauksessa. Yllätyin iloisesti petunioiden laajasta värivalikoimasta. Myös esimerkiksi vaalean keltaiset tai aivan vaalean haalean punaiset olivat todella kauniita. Täytyi oikein muistuttaa kukkameren vierellä, että en ollut ostamassa kukkia itselleni.

Kukkapurkkeihin tein pienet keväiset paperiviirit, jossa luki "Kiitos kerhovuodesta!" Taakse sai sitten kerholainen kirjoittaa oman nimensä.

Ja kyllä, taisin osua nappiin. Kerhotädit näyttivät ilahtuvan aivan aidosti näistä kukista!

Nyt nautiskellaan sateesta, joka virvoittaa puutarhan kohisevaan kasvuun! 

Ruusujen aikaa

Viime päivinä kaupoissa käydessä, ei ole voinut ohittaa sitä seikkaa, että äitienpäivä on tulossa. Kauppaan astuessa tai kassajonojen viimeisinä kiusauksina ovat erilaiset ruusut. Pienet ruukkuruusut, koristellut ruukkuistukset, isommat ruukkupuskat, ruusupuut ja sitten vielä erilaisimmat puutarhaan ulosistutettavat ryhmäruusut, köynnösruusut tai ruusupensaat, joita myös lukemattomia lajikkeita erilaisine ominaisuuksineen. En ole jaksanut innostua äitienpäiväruusuista aiemmin, mutta nyt tänä keväänä ruusuvillitys iski minuunkin.  

Pihassamme kasvaa 5 eri lajia pensasruusua, mutta niiden kukkimista saadaan odotella aina keskikesälle saakka...

Perjantaina huomasin ruusumanian iskevän kirpputorilla. Mukaan tarttui tämä ihana kello. Patteria vaihtamalla se alkoi taas näyttää oikeaa aikaa. Kaverikseen se sai ruotsalaiselta ystävältä saatuja ruusumaljakoita.

Halusin ostaa myös vanhan aikaisia ruusukuppeja terassikäyttöön. Nämä ruusukupit koekäytettiin anopin vieraillessa lauantaina. Kahvi maistui niistä juuri niin hyvältä, kuin olin kuvitellut!

Lapsiperheessä ruuan kattauksessa nopeus on valttia. Varsinkin pihakattauksessa, kun joutuu välillä kääntämään selkänsä ja hakemaan ruokia ja astioita sisältä...

...Joten mitään kovin erikoisen hienoa sommitelmaa, en yleensä herkkupöytään ehdi loihtimaan... 

Silti terassilla, ulkona syöminen on vain niin mukavaa. Niinpä auringon lämmittäessä nautittiin takaterassilla myös äitienpäiväherkkuja. Isäntä oli hankkinut prinsessakakun !

... ja lahjaksi sain - yllätys yllätys - ruusupuun!

Hyvää Äitienpäivää Omalle Äidilleni!

Oi ihana pelakuu!

Olen kuunnellut autoa ajaessa radiosta usein laulua "Oi ihana toukokuu". Nyt se todellakin on toukokuu!  

Tuntuu siltä, että kuluneena viikkona käytin hyvin paljon aikaa autossa. Vaikka matkat eivät ole pitkiä, niin "koko ajan" olin menossa tai tulossa jonnekin. Sellaista se kotiäidin elämä on! Isoveljeä kuskataan kerhoon ja harrastuksiin, pikkuveli tarkkailee takapenkillä maailmaa. Olihan toki niitä omiakin asioita jonkin verran hoidettavana. Perjantaina pääsin kirpputorille. Mukaan tarttui jotakin sekä hyödyllistä että ihanaa. Hurahdin vaaleanpunaiseen ja ruusukuvioihin... mutta niistä lisää myöhemmin...

Säätkin, toivon mukaan, lämpiävät toukokuun alettua. Nämä ihanat, jo muutaman vuoden vanhat pelakuut eli pelargoniat odottavat ulospääsyä. Talven ne ovat viettäneet ikkunalaudoilla. Muutaman pistokkaankin niistä nappasin ja juurrutin. Vielä näyttäisi olevan napsimisen varaa, mutta suuret kukat nyt rajoittavat leikkausta. Kukkiessa varret eivät juurru. Eli nyt vain vielä nautitaan sisätiloissa ihanista pelakuista!