Kesän satoa

Kasvihuone on tuottanut jo jonkin verran satoa. Tomaateista on saatu maistiaisia ja pari kurkkua on syöty sekä salaattia ja yrttejä. Myös ensimmäiset kesäkurpitsat ovat valmiita syötäväksi. Kesäkurpitsat kylvin tosin melko myöhään, mutta onneksi kesän lämpöä tuntuu edelleen jatkuvan.

Viiniköynnös on yltynyt hurjaan kasvuun kasvihuoneessa. Mietin minkälaisen tuen sille laittaisin. Olin saanut ystävältäni kauiin vanhan kehyksen ja halusin siitä jotakin erityistä. Isäntä auttoi tämän(kin) idean toteuttamisessa. Ihana taulunkehys sai kunniapaikan kasvihuoneen peräseinältä. Viiniköynnös saa hakea tukea siitä. 

Sisareni ihmetteli ääneen, miksi ihmeessä kasvihuoneessa on taulun kehykset? No, miksipä ei?? Toiset ostavat kalliita golfvarusteita tai muita urheiluvälineitä harrastuksiinsa. Minä päätin nyt vähän "satsata"  kasvihuoneeseen. Kasvit ovat minulle tärkeä harrastus!

Nämä malvat kurkottelevat kasvilavan reunalta, papujen takaa kohti aurinkoa. Aurinkoa kohti taidan minäkin nyt suunnata nokkani! 

Aurinkoista, heinäkuun viimeistä sunnuntaita!

Kesäräpsyjä

Äitienpäiväruusun encore.

 Aarteita.

Leikkiviä poikia rannalla.

Pienet pojat somistavat ja sisustavat pihaamme omaan tyyliinsä. 

Elämä ON!

Kesäduuneja ja tuunauksia

Jotenkin kesää kohden tulee aina sellainen erityinen fiilis, että olisi kiva ommella, virkata, tuunata, maalata jne. ihanuuksia kesäelämää varten. Lehdet ovat täynnä uusia ja vanhoja ideoita, joita olisi kiva kokeilla. Mutta jotenkin, sitä kesät kuluvat eikä puolikaan ihanuuksia tule edes aloitettua, saati vietyä loppuun. Ei ainakaan minun kärsivällisyydellä. Nopeat käsityöprojektit ovat enemmän mun makuuni. Jotain olen saanut myös valmiiksi asti...

Poikien leikkimökkiin tein kahteen pieneen keinutuoliin istuimet. Sattumalta meille on kulkeutunut kaksi lähes samanlaista ja väristä keinutuolia. Materiaalina on pehmeä, trikoinen matokude ja välineenä virkkuukoukku nr.8. Lähdin tekemään isoäidin neliötä ja kuteen loppuessa vaihdoin väriä. Lopputulos on vähän rouhea ja rento. Ensi kesänä voi tarvittaessa virkata vaikka uudet. 

Ja kyllä, kyllä huomasit oikein. Poikien leikkimökissä on lipaston päällä läppäri, mutta se ei suinkaan ole toimintakunnossa. Sitä kai tarvitaan nykyaikaisen salapoliisin työssä... Pyöreä matto on mummin virkkaama, silloin kun se oli edellisen kerran muotia...

Aikuisten oleskeluun tein vanhasta - kesken jääneestä - tilkkutäkin aihiosta istuimet. Vanua tilkkujen väliin ja taakse riittävän pitkä kuminauha, joka pitää istuimen paikoillaan. Aikaa näiden valmistamisen oli yhdet pienokaisen päiväunet. 

Eilen kauppareissun yhteydessä kärryihin sujahti mukaan alekorissa uinuvia tekstejä. Kylttien alkuperäinen väritys oli sen verran tummaa ja kirjavaa, etteivät ne olleet menneet kaupaksi. Koska hinta oli nyt niin alhainen, kaappasin kolme eri tekstiä mukaan. Päätin jo kaupassa, että tuunailen niitä vähän. Suihkuttelin tekstikyltit vaaleammiksi ja Welcome-kyltti sai myös hieman pitsimäistä koristetta pintaansa. Nyt vain mietin, että mihin ne sijoittuisivat parhaiten!?

Onneksi tänään ei sada. Nyt voi nauttia kesäelämästä terassilla. Mansikkarahkasta lemmikkikupeissa en ehtinyt edes ottaa kunnon kuvaa, kun pienet kätöset ehtivät ensin... Mutta heitähän varten ja syötäväksi sen tein!

Suloista Sunnuntaita!

Riehakkuutta!

Kesä on kukkeimmillaan. 

Alkukesän kasvien vienous on muuttunut riehakkuudeksi. 

Rehvastellen kukat esittelevät kauneuttansa. 

Kurpitsan ja raparperin lehdet pullistelevat. Ruusut puskevat uusia versoja nurmikolle. Punaherukat, mansikat, vadelmat ja vähitellen myös tomaatit eivät kainostele enää, vaan esittelevät punaisia herkkujansa ohikulkijoille.  

Kesä on tarpeeksi pitkällä, jotta vanha sisäkissakin viihtyy pihalla jo hieman pidempiä aikoja. Lämpiminä kevätpäivinä Mooses nuuhkii oven raosta ja kuuntelee lintujen ääniä. Vähitellen se uskaltautuu laittamaan nenänsä ulos ja istuskelee turvallisen matkan päässä terassilla. Nyt Mooses kiertelee tontilla ja makoilee pensaiden alla. Puolipilvinen kesäpäivä on sille otollisin. 

Mansikan makuisia kesäpäiviä!

Yksinkertaista kesäelämää

Miesväki lähti ongelle ja minulla on nyt rauhallinen hetki olla netin ääressä. 

Kesämme on nyt siinä autuaallisessa vaiheessa, että maalausurakka on takana ja edessä muutama viikko vapautta. Eilen otimme pyörät alle ja poljimme kirkonkylälle. Oma pitäjä näyttää erilaiselta pyöränselästä -varsinkin hitaasti edeten! Esikoisen piti välillä hypätä pois pyöränselästä tutkimaan niityllä sirittäviä heinäsirkkoja tai vain jarruttaa täydestä vauhdista ja ihastella hiekkaan piirtynyttä jarrutusjälkeä. 

Elämä voi olla yksinkertaista, mutkatonta ja silti nautinnollista! 

Yksinkertaisia ovat myös kesän parhaat herkut! 

Maistelin hieman skeptisenä mummulan perunamaassa kasvaneita uusia perunoita. Lapsuuden muistimakuna ne maistuivat aivan ihanalta, melkein makoisilta. Kuorta niissä ei ole nimeksikään ja ne ovat kauniin keltaisia. Miltä ne maistuvat nyt aikuisena? Onko lapsuuden muistot kultaantuneet? Ei, kyllä ne ovat edelleen maailman parhaita uusia perunoita! Kuten varmasti kaikkien suomalaisten mummoloiden ja kotitilojen uudet perunat! Nams! 

Esikoinen oli mummun kanssa poiminut mustikoita. Mietin, mitä herkkua niiden kanssa voisi syödä. Ratkaisu löytyi läheltä, takapihalta. Keräsin pinaatteja ja kiehautin ne. Isäntä on meidän perheen lettumestari. Hän tekee  letut oman mummonsa ohjeen mukaan ja taikinassa täytyy olla "tietty", lapsuudesta tuttu, maku. Muu ei kelpaa. Ja hyviähän ne aina ovat, en valita. Isäntä riemastutti lapsia kääntämällä letut heittäen ilmassa. 

Yksinkertaista, mutkatonta ja levollista lomakuuta kaikille!

Kulttuurinälkää ja silmänruokaa

Isännän loma alkoi muutama päivä sitten. Ensiksi vietettiin nuorimmaisen 2v.-synttärit. Sitten aloitettiin - tai oikeammin jatkettiin - suunnilleen siitä, mihin viime kesänä on piharakennelmissa jääty.

Synttäreiden jälkeen saatiin myös viettää erityinen hetki kahdestaan, kun molemmat pojat menivät muualle yöksi. Ensimmäistä kertaa 2 vuoteen olimme kahden - ja ihmettelimme hiljaista taloa ja pitkäää sunnuntaita. 

Kahden aikuisen kesäinen aamupala terassilla.

Sain pitää vieraanani myös työkaveriani ja synttäreiltä alkanut kakuilla herkuttelu sai hyvän syyn jatkua. Parantelin hieman reseptiä. Ruusukupeillekin tuli taas käyttöä. Hän harrastaa historiallisia ruusuja ja juuri hänen sukutalolta olen saanut perinteisiä ruusunalkuja.

Käväisimme yhdessä myös pienellä kulttuurikierroksella lähiseudulla.Tämä on tullut mukavaksi tavaksi - ehkäpä vähitellen jopa perinteeksi. Suomalaisia kulttuurimaisemiakin on olemassa ja maassamme riittää mielenkiintoisia historiallisia kohteita! 

"Tämähän on kuin Monet`n maalauksesta!" ystäväni kommentoi.

 Ja oli aivan oikeassa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Claude_Monet-Waterlilies.jpg

Suosittelen lämpimästi kesäisiä kulttuurimatkoja lähiseuduille!