Miesväki lähti ongelle ja minulla on nyt rauhallinen hetki olla netin ääressä.
Kesämme on nyt siinä autuaallisessa vaiheessa, että maalausurakka on takana ja edessä muutama viikko vapautta. Eilen otimme pyörät alle ja poljimme kirkonkylälle. Oma pitäjä näyttää erilaiselta pyöränselästä -varsinkin hitaasti edeten! Esikoisen piti välillä hypätä pois pyöränselästä tutkimaan niityllä sirittäviä heinäsirkkoja tai vain jarruttaa täydestä vauhdista ja ihastella hiekkaan piirtynyttä jarrutusjälkeä.
Elämä voi olla yksinkertaista, mutkatonta ja silti nautinnollista!
Yksinkertaisia ovat myös kesän parhaat herkut!
Maistelin hieman skeptisenä mummulan perunamaassa kasvaneita uusia perunoita. Lapsuuden muistimakuna ne maistuivat aivan ihanalta, melkein makoisilta. Kuorta niissä ei ole nimeksikään ja ne ovat kauniin keltaisia. Miltä ne maistuvat nyt aikuisena? Onko lapsuuden muistot kultaantuneet? Ei, kyllä ne ovat edelleen maailman parhaita uusia perunoita! Kuten varmasti kaikkien suomalaisten mummoloiden ja kotitilojen uudet perunat! Nams!
Esikoinen oli mummun kanssa poiminut mustikoita. Mietin, mitä herkkua niiden kanssa voisi syödä. Ratkaisu löytyi läheltä, takapihalta. Keräsin pinaatteja ja kiehautin ne. Isäntä on meidän perheen lettumestari. Hän tekee letut oman mummonsa ohjeen mukaan ja taikinassa täytyy olla "tietty", lapsuudesta tuttu, maku. Muu ei kelpaa. Ja hyviähän ne aina ovat, en valita. Isäntä riemastutti lapsia kääntämällä letut heittäen ilmassa.
Yksinkertaista, mutkatonta ja levollista lomakuuta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti