sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kesäduuneja ja tuunauksia



Jotenkin kesää kohden tulee aina sellainen erityinen fiilis, että olisi kiva ommella, virkata, tuunata, maalata jne. ihanuuksia kesäelämää varten. Lehdet ovat täynnä uusia ja vanhoja ideoita, joita olisi kiva kokeilla. Mutta jotenkin, sitä kesät kuluvat eikä puolikaan ihanuuksia tule edes aloitettua, saati vietyä loppuun. Ei ainakaan minun kärsivällisyydellä. Nopeat käsityöprojektit ovat enemmän mun makuuni. Jotain olen saanut myös valmiiksi asti...



Poikien leikkimökkiin tein kahteen pieneen keinutuoliin istuimet. Sattumalta meille on kulkeutunut kaksi lähes samanlaista ja väristä keinutuolia. Materiaalina on pehmeä, trikoinen matokude ja välineenä virkkuukoukku nr.8. Lähdin tekemään isoäidin neliötä ja kuteen loppuessa vaihdoin väriä. Lopputulos on vähän rouhea ja rento. Ensi kesänä voi tarvittaessa virkata vaikka uudet. 


Ja kyllä, kyllä huomasit oikein. Poikien leikkimökissä on lipaston päällä läppäri, mutta se ei suinkaan ole toimintakunnossa. Sitä kai tarvitaan nykyaikaisen salapoliisin työssä... Pyöreä matto on mummin virkkaama, silloin kun se oli edellisen kerran muotia...


Aikuisten oleskeluun tein vanhasta - kesken jääneestä - tilkkutäkin aihiosta istuimet. Vanua tilkkujen väliin ja taakse riittävän pitkä kuminauha, joka pitää istuimen paikoillaan. Aikaa näiden valmistamisen oli yhdet pienokaisen päiväunet. 


Eilen kauppareissun yhteydessä kärryihin sujahti mukaan alekorissa uinuvia tekstejä. Kylttien alkuperäinen väritys oli sen verran tummaa ja kirjavaa, etteivät ne olleet menneet kaupaksi. Koska hinta oli nyt niin alhainen, kaappasin kolme eri tekstiä mukaan. Päätin jo kaupassa, että tuunailen niitä vähän. Suihkuttelin tekstikyltit vaaleammiksi ja Welcome-kyltti sai myös hieman pitsimäistä koristetta pintaansa. Nyt vain mietin, että mihin ne sijoittuisivat parhaiten!?




Onneksi tänään ei sada. Nyt voi nauttia kesäelämästä terassilla. Mansikkarahkasta lemmikkikupeissa en ehtinyt edes ottaa kunnon kuvaa, kun pienet kätöset ehtivät ensin... Mutta heitähän varten ja syötäväksi sen tein!


Suloista Sunnuntaita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti