Syyspuuhia

Niin se vain on syksy!

Meillä pojat ovat menneet päiväkotiin ja minä takaisin töhin. Kolmen vuoden kuluessa moni asia on työpaikalla muuttunut, mutta hyvät työkaverit eivät! Ja onhan siellä toki jokunen uusikin kasvo.

Bloggailu ja monien ihanien blogien seurailu on siis jäänyt vähemmälle huomiolle. 

Mutta nyt taas vähän innoistuin tästä :-)

Työviikon jälkeen sitä on ihan puhki! Mutta toisaalta kotitouhut, siivoukset, tiskit ja pyykkivuori, tuntuvat nyt työviikon päälle jopa rentouttavalta! Enpä olisi uskonut näin koskaan sanovani, mutta kaipa se johtuu siitä, että arvostan kotona olemista vielä enemmän kuin ennemmin.

 Viikonloppuna nyt tehtiin omenahilloa ja -mehua. Keittiön puuhella on syksyn koleilla ilmoilla ihana laittaa lämmönlähde. Sillä voi keitellä rauhassa pidempääkin. 

Vaikka kesäkukat ovat suurimmaksi osaksi kuolleet, niin tämä ihanuus jaksaa vielä kukkia. Siinä on vielä muutama nuppukin, mutta ne eivät taida jaksaa enää avautua.

Leppoisaa Sunnuntaita!

rakkaudElla

Aurinko armas!

Elämämme on siirtynyt pihalle.

Tarkemmin sanottuna takapihan terassille. Ainakin jos sen määrittelee tavaramäärällä, joka on viimeisten aurinkoisten päivien aikana vähitellen saanut jalat alleen ja muuttanut terassille. 

Terassilla leikitään ja luetaan. 

Vanha kulahtanut ja hieman jo rikkinäinen automatto on ollut mukavana leikkialustana terassilla jo muutaman viikon. Sisällä sen taival oli tullut jo tiensä päähän, (yllätys yllätys) en raaskinut heittää sitä talvella roskiin. Terassilla  se sai uuden, jatketun elämän. Tämä Ikean versio ei pienestäkään sateeseen unohtamisesta ole kovastikaan (enempää) kärsinyt ja tarvittaessa se kuivuu nopeasti kaiteelle nostettuna. Terassiautomaton avulla olen saanut lukaista muutaman rivin enemmän aamulehteä ja ehkä juotua jopa ekstrakupillisen kahvia. 

Ja minusta terassi on mukava paikka, mukavampi kuin hiekkis! 

Terassilla myös askarrellaan. 

Ja kyllä, arvasitte oikein. Vaikka teimme helmityöt alustojen päällä, hamahelmiä tipahteli terassilautojen rakoihin... mutta, hei nyt on kesä - kuka jaksaa pingottaa. 

Terassilla on myös mukava maalata, isoilla pensseleillä. 

Ja kyllä, tänäkin kesänä raahasin silityslaudan ja raudan takaterassille. 

Silittelin hamahelmeilyt sekä kasan auringon kuivaamia pyykkejä taivasalla! 

Ja pyykeissä tuoksui kesätuuli ja aurinko!

rakkaudElla

Onnea

on

omenapuiden

tuoksu!

Lemmikkikahvit

Olen kulkenut puutarhassa lemmikkikuppini kanssa. Yksi sellainen löytyi jopa kasvihuoneesta. Mitä lie olin ryhtynyt värkkäämään, kastelmaan ja kohentamaan ja sinne oli sitten myös kuppini unohtunut. Taas kerran.

Mutta minkäs teet. 

Puutarhassa aukeaa kukkaan joka päivä uusia ihanuuksia. 

 Niitä on ihailtava läheltä...

...ja kaukaa.

 

Tontin reunalta löytyi valkoinen lemmikki. Siitäkin piti saada kuva. 

Ystävättäreni kävi poikansa kanssa meillä. Se oli loistava syy leipoa uusista raparpereista ja (pakaste)mansikoista piirakkaa. Lemmikkikupitkin pääsivät taas käyttöön. 

 Kovin ihmeellistä kattausta ei kolmen pojan vesselin kanssa tehty, mutta mukava kahvihetki kuitenkin vietettiin.

Omenapuut ovat avautumassa. 

Olen asettanut korituolin omenapuun alle odottamaan kukkameren puhkeamista!

Sieltä käsin aion ihastella sinistä taivasta ja valkoisia ihanuuksia!

rakkaudElla

Sinistä ja sadetta

Eilen ja tänään on satanut. Nyt kun yöt ovat lämpimämpiä, kasvit innostuvat riehakkaaseen kasvuun. Puutarhassa riittää ihmeteltävää aamuin illoin, kasvu on niin ilmeistä. Sateen tauottua hetkeksi kävin nappaamassa muutaman kuvan. Sateenraikkaan pihamaan tuoksu on hurmaava!

Tällä hetkellä pihassa kukkivat pääosin siniset ja keltaiset kukat. Keltainen kausi on jatkunut aina krookuksista asti. Liila sen sijaan on väistynyt ja tilalle on puhjennut herkkä sinisiä kukkia. 

Helmililja on yksi (monista!) lempikukistani.  

Nyt ne ovat pihassamme parhaimmillaan!

Kun ostin tämän esikon taimen, ajattelin sen kukkivan fuksian punaisena. 

Kaunis tämä siniliilakin kyllä on! 

(Keltaiset esikot kasvavat eri kukkapenkissä. Harkitsen niiden siirtämistä näiden kaveriksi.)

 Kevätkaihonkukka. Niin suloinen - ja myös kätevä maanpeite kasvi.

Kohta on iki-ihanien lemmikkien aika! 

Silloin kaivan esille lemmikkikahvikupit ja nautin niistä kahvia terassilla kesän kunniaksi.

 

Rentouttavaa viikonloppua!

Ella

Keväinen hyasintti

Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee. Eräänä syksynä ostin innokkaasti hyasintin sipuleita ja päätin kasvattaa niistä jouluksi kukat. Ne vaativat monen viikon kylmetyksen (vai miksikä sitä nyt sanotaankaan) kellarissa, enkä sitten kuitenkaan saanut hyasinttejani ajoissa pimeään tekeytymään. 

 Joulu 200X lähestyi ja sipulit odottivat pakkauksessansa. Saivat odottaa vielä pitkään, kevään tuloon saakka. Maan sulattua kaivoin ne kukkapenkin reunaan ja toivoin parasta. Ihmeellistä kyllä, ne lähtivät kasvuun. Ne kasvattivat vartta joka kevät ja viime vuonna tuli jokunen hentonen kukkavarsi.

Tänä vuonna hyasintit innoistuivat todella kukkimaan. Kolmesta aikoinaan maahan kätketystä sipulista tuli nyt 4 kukintoa.   Yhden, jonka kukinto nojasi maahan poimin talteen maljakkoon kukkivien vaahteran oksien, narsissiin ja helmililjojen kanssa. 

Kuluneella viikolla näin Rautiassa(!) myytävänä hellyyttävän vaalean keltaisia, tanakoita hyasintteja. Jospa niitä myytäisiin markettien kukkaosastoilla pääsiäisen aikaan, ostaisin sellaisia varmasti kevättä juhlistamaan.

Nyt olen pelkästään iloinen, ettei hyasinttini kasvaneetkaan erääksi jouluksi, vaan ilahduttavat nyt useampana keväänä!

rakkaudElla

Hyvää Äitienpäivää!!!

- Isi, paljonko kello on?

- Se on puoli kuusi. On vielä yö, mene takaisin nukkumaan!

Isoveljeä jännitti, kun äidille oli kerhossa valmisteltu mukavia yllätyksiä. Oli istutettu basilikaa, tehty kortti ja kaulakoru. Isän ja pikkuveljen kanssa oli valmisteltu myös kortti ja isäntä oli myös hankkinut muutaman lahjan. 

Puoli kuudelta ei onneksi sitten vielä päivää aloiteltu, vaan onneksi pari tuntia myöhemmin. Iso poika malttoi mielensä ja meni itse takaisin nukkumaan.

Aurinkoista Äitienpäivää!!!

rakkaudElla