Sadepäivän iloja, linnuille koteja

Tänään käväisin työpaikalla, tapaamassa työkavereita. Oli kiva nähdä heitä ja todeta miten nopeasti aika kuluu! Olen viettänyt kotiäitinä nyt lähes kaksi vuotta ja tarkoitus olisi hieman vielä jatkaa lasten kanssa. Vaikka paljon oli uutta työpaikan hallinto-organisaatiossa tapahtunut, niin ystävyys ja työtoveruus on säilynyt. Se oli ihana todeta!

Kotiin tullessa pojat ja isäntä olivat vesivärittelemässä. Alle 2-vuotias Onni seurasi tarkkaavaisesti isoveljen otteita ja pahvi oli jo täynnä värejä ja siveltimen vetäisyjä. Niin, meillä siis vesiväritellään useimmiten pahveille. Ne  kestävät paremmin vesivärittelyä. Mutta uusia pahveja tähän ei käytetä, vaan kierrätän tällä tavoin esimerkiksi paitapaketeista yms. tulevat vaaleat pahvit. Vaikka pahvin tausta olisi värillinen, niin eipä tuo haittaa.

Vesiväritetyistä pahveista alkoi tehdä mieli luoda jotain lisää. Vanhempi poika halusi tehdä taustan käsinukke-esitykselle. Minä leikkasin ja kokosin pahvista linnunpönttöjä, lintuja ja pupujussin. Kaavat sain "erään saksalaisen kaupan" keväisestä askartelupaketista.

Yksi pieni pahvinen linnunpönttö syntyi myös leivinpaperirullan päällispahvista, sellaisesta neliskanttisesta. Se kun sattui sattumalta loppumaan ja oli valmiiksi hyvän muotoinen. Päälle se sai vihreää pilkullista paperia -kertaalleen käytettyä ja kierrätettyä sekin.

Pilvinen ja sateinen kevätpäivä on yllättävän kolea. Isäntä sytytti tulen takkaan ja nyt pojat lämmittelevät ja leikivät takan edessä. Saa nähdä montako kertaa takan lämmitystä tarvitaan enää tänä keväänä. Toivottavasti aurinkoiset kevätpäivät palaavat taas!!!